En ymmärrä miksei sitä tajua mennä ulos, silloin päivällä kun ei vielä tarvitsisi huolehtia että pääsee nukkumaan ajoissa. Nyt tekisi mieli kävellä rantaan, johonkin pajupuiden keskelle, ja istua siinä yksin ja hiljaa. Tähän aikaan olisi sekin etu, että ei taitaisi ihmisiä kulkea niin paljoa missään. Sillon kun tahdon rantaan istumaan, tahdon yksin.

Jos oikeasti saisin päättä, istuisin meren rannassa, kuuntelisin aaltojen ääntä, ja sitä ääntä joka kuuluu kun aallot palaavat mereen ja pyörittävät kiviä mukanaan. Se ääni on jollakin tavalla niin kiehtova.

Tänäänkin on ollut sellainen päivä ettei ole saanut mitään aikaiseksi, töitten lisäksi siis. Töissä sentään olin ihan ahkera. Huomenna on pakko käydä kaupassa ja suihkussa, mutta ehkä sen lisäksi voisi käydä haahuilemassa rannassa. Ylihuomiselle onkin sitten menoa. Ihan mukavaa.

Oikeasti harmittaa kun ei pitkään aikaan näe yhtä ystävää, tai sellaista, en ole ihan varma millainen ystävä se on. Jotenkin on vaikeampi saada aikaiseksi mitään kun on niin paljon tottunut tekemään asioita sen kanssa. Ärsyttävää.

Mutta nyt alkaa olla aika mennä nukkumaan. Eli sinne siis.